Siirry pääsisältöön

jolkottaa joogasalille

Hirveesti on vettä virrannut Tonavissa sun muissa isoissa jorpakoissa sitten viime kirjoituskerran.

Mun niska-hartia-selkä-osasto on suorastaan kelpo kunnossa. Tänään kävi työergonomia-tarkastajakin tarkistamassa työpisteeni. Kaikki olisi kuulemma loistavasti kunhan saisin sen sähköisen pöydän. Saan joskus. 18 kiireellisempää on edessä jonossa.
Sitä odotellessa joogaan ankarasti, nytkin on kroppa (hyvällä tavalla) kipeänä 3 h joogailuista tällä viikolla.
Kokeilin normin (astanga) lisäksi aerialyogaa (=airyoga =ilmajooga) ja tykkäsin. Uusia ulottuvuuksia tulisi varmasi jos harrastaisi sitäkin säännöllisesti. Hauskinta oli lentää ja olla pussukassa rentoutumassa. Venytykset olivat lempeitä liinan avulla ja kropan omalla painolla, mutta hyvin tehokkaita. Voin suositella ja katsokaa nyt miten tunnelmallinen sali!


Huvittaisi kyllä monipuolistaa joogailujani ja ottaa kivoja uusia kokeiluja sieltä sun täältä normin lisäksi. Hotjoogaa pitää kokeilla, ei kyllä välttämättä mun juttu, koska olen jo valmiiksi niin kuumissani aina (kuuma mikä kuuma...juu).

Länkkärin kävin jolkottelemassa taannoin (17,3km). Siis todella jolkottelemassa. Otin iisisti ja siksi en juossut aikaa. Treeni muiden joukossa.
Mua todella pelottaa tuleva HCR. En ole hyvässä, en edes kelpo puolmara-kunnossa. Mutta mennään nyt tällä mitä on. Pitkiksiä olen juossut liian vähän, vaikka muuten olenkin juossut. Katsotaan. Tähän ei kai sit koskaan totu.
Mutta jäi mulla silti tuosta Länsiväyläjuoksusta hyvä fiilis. Juoksutapahtuma on aina juoksutapahtuma ja vaikka tiedänkin että pystyn paljon parempaan, en kyennyt siihen nyt. Enkä varmaan kykene näillä kahdella puolikkaalla mitä on ennen lomia. HUI!
Parasta oli kuitenkin todeta se, että kroppa kesti ja ennen kaikkea mun jalka kesti, se on täysin parantunut. No ei ihan - joogassa tunnen sen jäykkyyden vielä(kin). Yli vuosi murtumasta.

Ja mitäs muuta kaikkea on tapahtunut? Wien - valloittava, virkeä ehkä vähän villikin Wien.
Oujee, siitä toisella kertaa.
Halikaa toisianne ja äitejänne! Ihanaa äitienpäivää!

Kommentit

  1. Luin aika monta, mutta lopetan kommentoimisen tähän. Kiitos "päiväkirjoista". Joskus ajattelin printtailla omani, mutta jäihän se. Ja sittne vuodatus hävitti kuvani monelta vuodelta, joten jätin koko blogin ja olen vai FB:ssä

    VastaaPoista
  2. Niin, blogini ei ole 'päiväkirjaa' enemmänkin ajatuksia, kokemuksia ja tuntemuksia. Mutta toivon mukaan tuottaa tuntemuksia tai ajatuksia muillekin.
    Mukavaa syksyn jatkoa sinulle. Voi hyvin! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää.  Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau! Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli) Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti. Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene...