Siirry pääsisältöön

fyssarireissua ja buranaa

Joillekin tuli mieluinen jytky, mulle ei - tuli akuutti niska-hartiakipu. Oikeastaan koko oikeanpuoleinen osa selästä oli tulessa (lievä ilmaisu). Ja on pirun himputin kipeä vieläkin (7-vuotias lukee tässä vieressä mitä kirjoitan...).
Toimistotyöperäiset vaivat alkavat ilmeisesti ilmaantua tässä vaiheessa ikää rytinällä vai mitä tämä on? Hartian seutu on varoitellut koko vuoden, pysynyt kurissa joogalla ja hieronnoilla, mutta viime viikon jooga laukaisi poltteen ja tuskan, jonka näemmä viimeistelin taloyhtiön talkoilla lauantaina lopullisesti. Niska-hartiat irtisanoutuivat yhteistyöstä ja matka fysioterapeutille (oli muuten elämäni eka (oma) fysioterapeuttikäynti) ja muutaman päivän sairikselle kipulääkkeineen alkoi. Siis sairaslomalle sen takia, että tekee päätetyötä? Buranaa naamaan, jotta voi olla ja tämä sen takia, että tekee töitä? Iso kirosana. Monta isoa sellaista. En voi hyväksyä!

En ole satuttanut itseäni vaan tämä on nimenomaan duuniperäistä jumituksen kasaantumista, joka näemmä pätkähti päälle kovana kipuna. Kyllähän noita jäykkyyksiä ja jumituksia on tullut ja mennyt, mutta aina ne ovat lähteneet eivätkä tällaiseksi tuskaksi koskaan menneet. Sen verran vissiin liikun kuitenkin. Fyssari sanoi, ettei oikein voi kuin antaa jumppaneuvoja, koska liikun kiitettävästi hänen mielestään ja sen neuvon, että kannattaa vaatia työpaikalta kaikki mahdollinen apu ergonomiaan, jonka vaan voi saada (voisiko saada päivittäisen oikeuden harrastaa liikuntaa työajalla? - ai ei). Kuntosalilla myös neuvoi käymään nyt jatkossa ahkerammin, soutulaite ja talja kunniaan.
Tulkitsen tämän niin, että mun vanheneva kroppa ei kestä toimistotyötä eikä ajoittaista hyvin intensiivistä työtahtia ja se irtisanoutuu, jollen muutoin usko. Eikö ollutkin hyvä tulkinta?

Toimivan kropan haluan pitää, olkootkin keski-ikäinen ja aina vaan rapistuva. Se ei tarkoita sitä, että silloin luovutetaan, ei tietenkään. Aioin pitää sen liikkuvaisena hamaan tappiin asti, mikäli asia on minusta kiinni. Notkeana, liikkuvaisena ja normaalipainoisena. Sillain säpäkkänä.

Miten sitä sitten säilyisi erinomaisen liikkuvaisena? Lisäämällä jatkuvasti liikuntaa? Aikarajat tulee tosi nopeasti vastaan juuri tässä ruuhkavuosi-iässä. On niin paljon kaikkea.
Ehkä se on kuitenkin niin, että niihin asioihin vain on otettava aikaa mihin sitä pitää ottaa. Mutta riittääkö sekään?
Mun jokapäiväinen (?) haave on fyysinen työ, ulkoilma, happi, raitisilma, jotain ihan muuta kuin kropan hajottava istumatyö. Kateellisena katson ihmisiä, jotka tekevät ulkoilmatyötä. Ne eivät ymmärrä onneaan :)
Katsotaan pääsenkö juoksemaan kisoihin sunnuntaina, hyvinkin epäilen. Juoksussa kun pitää olla koko kroppa kunnossa. No ainakin Wieniin pääsen ensi viikolla, jotain hyvää! Edes.

Kommentit

  1. Hei! Suosittelen että seisot työpisteessä, jos ei jatkuvasti niin edes puoli päivää! Siinä tulee sopivasti liikuteltua alakroppaa, ja voi helpommin jopa venytellä- mulla ainakin tepsii.
    Ihanaa viikonloppua! T. Meri

    VastaaPoista
  2. Jep. Sähköpöytä tilauksessa, saanen vasta syksyllä eli sitä ennen työpiste on mitä on😯 Ihastuttavaa viikonloppua sinne!!!! Nyt verryttelylenkille ja hu Länkkärijuoksuihin. Kantti kestää, kestääkö kunto?😀

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

vielä on kesää jäljellä...

syyskuisessa Hangossa ja Tammisaaressa eilen. Enjoy, I did.  

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää.  Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau! Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli) Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti. Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene...