Ou, on jo maaliskuu. Mihin tämä aika ja myös elämä menee? Suorastaan valuu ohi. Marssii harmaudessa. Aurinkoa en muista nähneeni sitten muutamaan viikkoon. Herran jestas tätä Suomea, on tämä kyllä masentava maa mitä näihin säihin tulee. Parina päivänä on ollut kyllä tällaistakin (kuvassa). Eläkeläiset kai näkee joskus aurinkoa?
In my life aika menee töihin ja koulutöihin. Kumpaakin on riittävästi ja toinen niistä on kohtapuolin done! Oon sankaritar, suorastaan kone ja aikaansaava tapaus. Kehu aina tuntuu hyvältä ja noi ei ollut mun omia 'kehu'-sanoja, paitsi toi sankaritar. Yksi omakehu mahtuu aina joukkoon :) :)
Enpä arvannut, että opintojen kirjoitushommissa menisi NÄIN paljon aikaa ja työpäivän päätteeksi on melkein joka päivä joko lisää töitä tai sitten kouluhommia.
Joskus kuten tänään, ehdoton EI kaikelle sellaiselle ja harjoitan ihan pelkkää vapaata koko illan. Kunhan taas pääsen näistä työllistävistä rupeamista, tajuan arvostaa ihan tavallisia iltoja. Ajatella! - tehdä vain ruokaa lapsille, katsoa että nuorimmaisen läket tulee tehtyä, heittää ne päivittäiset pari koneellista päälle: pyykki- ja tiski, käydä lenkillä, maata sohvalla, olla. Helppoa kuin heinänteko!
Mutta ei tämä tammi-helmi-maaliskuu ole mitään kärsimystä ollut. Kiireistä ja paljoutta, runsautta suorastaan. Kivoja uutisiakin on paljon.
Se tietty, että sain palautettua lopputyöni kouluuni aikataulussa. Ja se, että mun rakas rakas lähisukulaiseni saa vauvan tänä vuonna. Ja se, että saamme pistettyä rakennusluvan sisään tässä kuussa. Tadaa - se on parasta a-ryhmää uutislinjalta. Pitää vissiin pistää kämppä kohta myyntiin, että pääsee rakentamaan. Kaikkea kanssa. Ja hyi myyntirumballe!
Joogaa & lenkkiä toki ja sillai nyt kai. Mutta ei mitään maratontreenejä, vaikka eka kisa kolkuttaa tuossa huhtikuun lopussa. Mennään kun keretään useammin lenkille, siis. Onneksi en ole oikea urheilija, mulla olis ihan liikaa kaikkea muuta, niillä ei kai oo? :)
Vajaa viikko, niin aikaresurssit kasvaa ja kevät alkaa kuulemma myös ensi viikolla. Sit taas ehtii runsauttaa liikuntoja. Pää virkoaa, mieli raikastuu.
In my life aika menee töihin ja koulutöihin. Kumpaakin on riittävästi ja toinen niistä on kohtapuolin done! Oon sankaritar, suorastaan kone ja aikaansaava tapaus. Kehu aina tuntuu hyvältä ja noi ei ollut mun omia 'kehu'-sanoja, paitsi toi sankaritar. Yksi omakehu mahtuu aina joukkoon :) :)
Enpä arvannut, että opintojen kirjoitushommissa menisi NÄIN paljon aikaa ja työpäivän päätteeksi on melkein joka päivä joko lisää töitä tai sitten kouluhommia.
Joskus kuten tänään, ehdoton EI kaikelle sellaiselle ja harjoitan ihan pelkkää vapaata koko illan. Kunhan taas pääsen näistä työllistävistä rupeamista, tajuan arvostaa ihan tavallisia iltoja. Ajatella! - tehdä vain ruokaa lapsille, katsoa että nuorimmaisen läket tulee tehtyä, heittää ne päivittäiset pari koneellista päälle: pyykki- ja tiski, käydä lenkillä, maata sohvalla, olla. Helppoa kuin heinänteko!
Mutta ei tämä tammi-helmi-maaliskuu ole mitään kärsimystä ollut. Kiireistä ja paljoutta, runsautta suorastaan. Kivoja uutisiakin on paljon.
Se tietty, että sain palautettua lopputyöni kouluuni aikataulussa. Ja se, että mun rakas rakas lähisukulaiseni saa vauvan tänä vuonna. Ja se, että saamme pistettyä rakennusluvan sisään tässä kuussa. Tadaa - se on parasta a-ryhmää uutislinjalta. Pitää vissiin pistää kämppä kohta myyntiin, että pääsee rakentamaan. Kaikkea kanssa. Ja hyi myyntirumballe!
Joogaa & lenkkiä toki ja sillai nyt kai. Mutta ei mitään maratontreenejä, vaikka eka kisa kolkuttaa tuossa huhtikuun lopussa. Mennään kun keretään useammin lenkille, siis. Onneksi en ole oikea urheilija, mulla olis ihan liikaa kaikkea muuta, niillä ei kai oo? :)
Vajaa viikko, niin aikaresurssit kasvaa ja kevät alkaa kuulemma myös ensi viikolla. Sit taas ehtii runsauttaa liikuntoja. Pää virkoaa, mieli raikastuu.
Kommentit
Lähetä kommentti