Runningsup

Viime viikon parasta antia oli ulkoilu ystävän kanssa. Viikolla. Arkena. Töiden ja mun joogan jälkeen treffit tapaksilla ja punaviineillä. Sitten jatkettiin oluilla, myöhään meni. Mutta tuntea ystävä ala-aste-iästä asti, joka/jonka tuntee niin hyvin, että ei voi kuin nauttia olemisesta, höpöttelystä, päivittelystä, ruuasta, viinistä. Hirveän hyvin jaksoi töissä seuraavana päivänä....kohtalaisen hyvin....hyvin... :) Sama se, väsymyksen arvoista! Toinen ihan mainio juttu oli viikonlopun ahkerat talviurheilut nuorimman kanssa. Rattikelkalla mäkeen. Minä myös. Aikuinen ja rattikelkka on hasardi yhdistelmä, mutta hyvin meni :) Päälle vielä hiihtämään, tahtoi poika. Mulla ei ole suksia, juoksen en hiihdä (nykyään). Jaa-a, ehkä joskus taas.... Kuluva viikko onkin sitten alkanut ihme paahtamisella. Poika on kipeänä ja mä olen etänä koko alkuviikon (olisin muutenkin ollut). Eilen tein hommia kotona ilta puoli kymmen...

Paluu menneisyyteen eli ihan ekan kerran koskaan aloin lukemaan omia blogitekstejäni läpi (oonpa osannut joskus kirjoittaa innostavasti (!), siis vuonna 2012 ). Pääsin vuoteen 2013 ja tilastollista faktaa- tekstiin, kun villiinnyin heti laskemaan lisää faktaa pöytään. (luetaan loput tekstit sit joskus, jos jaksaa...) Kertauksena itselleni, juoksukilsoja kertynyt noin: (vuoden 2009 lukuja en ole merkannut ylös, hölmöä kyllä) 2010 - 255 km 2011 - 460 km 2012 - 558 km 2013 - 481 km 2014 - 229 km Että sentään, noistahan on luettavissa kaikki! Vuonna 2012 olin toistaiseksi parhaimmillani (juoksun suhteen) , vielä seuraavakin menetteli, mutta sitten meni jalka ja kaikki sen mukana. Toisaalta olin vaikuttunut (leikisti? -eikun ihan oikeasti) , siitä kuinka paljon mä liikun muutoinkin, tällaiseksi perustavisnaiseksi. Ihan hirvee sporttailija :) Juoksukilsoja vain lasken kaikki muu on extraa. Vaikka kirjailen niitäkin har...

Ah, ilmeisesti (tässä) elämässä ei voi koskaan, vaikka kuinka haluaisi, suunnitella urheiluja etukäteen. Hirmuisen kovan startin jälkeen tämän viikon saldo surkeat 1,5h joogaa (ja muutama hassu kerta lihastreeniä).  Lisäksi se, mitä nyt viikonloppuna sitten kerkeää - ehkä uida ja lenkkeillä. Ah toisen kerran ja mitä sitten! Mutta sitä sitten, että tällä meiningillä mulla menee ikuisuus ennen kuin kykenen tällaisiin asentoihin (haave ja tavoite....) Miettikää miten mageeta olisi postata instaan itsestään tuollaisia kuvia. Kohta laitan sinne tavallisia joogakuvia ihan vaan piruuttani. Faceen ei viitsi, siellä on ihan liikaa tosikkoja tai joitain :) :)   Selkeästi pelkkä perusjoogailu ja juokseminen ei enää mulle riitä. Haluan voimakkaan, erityisen taipuisan vartalon. Njaah, ehkä mun aika ei vaan riitä sellaiseen ja useita muita tekosyitä. Viikko on mennyt nopeasti, kiitos yhden etäpäivän, ensi viikolla seuraa...

tammikuussa tarvitaan valoa     tyylikkään makuisia juomia ja hyvän värisiä ruokia     sopivasti lunta ja runsaasti juoksuja   

Uusi vuosi (eli oikeasti siis lomat) toi tullessaan uuden paremman asenteen, joka syntyy rennosta ja siitä rauhoittuneesta olosta. Hektisyys ei ole palannut (ja pysyköötkin poissa). Asenne on nyt sellainen, että mä määritän mun työkuviot ei muut (kiltteyden aika on ohi - ei toki tehokkuuden, mutta liian kiltteyden). Olenhan ikävästi juuri niitä ihmisiä, jotka aina kuvittelevat tietävänsä mitä tekevät ja jaksavansa, vaikka naristen toki, älyttömässä rumbassakin. Siksi ja silti mua älyttömästi ensin nauratti sitten liikutti erään vanhemman työkaverin jutustelu mulle ennen joulua yksissä läksiäisissä. 'Älä ole liian kiltti, hukut töihin, opettele sanomaan ei, ne mielellään kasaa töitä liikaa sille joka tekee'. (Kehuen samalla toki). No on huomattu ja tiedän. Ja suoraan sanoen, olen pettynyt itseeni jos kuukauden kulttua ravaan hektisesti palaverista toiseen, hiki nupissa (niin kuin kaikki kohta ravaavat). Kokeillaanpas voiko töissä, nopeat...