Siirry pääsisältöön

olisko mulla hipsteriparta jos oisin mies?

Tätä asiaa olen nauranut koko viikon. Siis hipsteripartoja, nythän niitä tulee vastaan jo täälläkin joka kulmassa. Mitä muhkeampi sitä enemmän naurattaa. Miksi? Tai miksi hihityttää nuori nainen, jolla on trendi-fifi kainalossa, huulet tumman punaisella punatut ja savuke sillain löysästi sormien välissä eli olemus vähintäänkin kohtalokas. 
Olen siis tullut riittävän keski-ikäiseksi, että huvitun moisista virityksistä.
Aloin oikein pohtimaan (pään tyhjennystä sekin, ajatella höttöä), että jos olisin juuri nyt 25-35, olisinko tollanen. Hipsteri tai tekokohtalokas?
Ei kyllä mä olisin se hippi-rokki-pimu niin kuin olin ja niin kuin pohjimmiltani olen. Se on mua ja kotoisaa. Vaikka olisin kuinka ladylike, se hapsottava (sanotaan rento) rokkimimmi puskee esiin jostain kulmasta. Pikkasen saa hapsottaa ja myös hymyilyttää. Rokkimimmi naurulla, ei angstilla.
Eli jos olisin mies mulla olisi ehdottomasti pulisongit (pienet) ja hieman, ihan vähän ylikasvanut sexy sänki. Juu ja vähän ylikasvanut kuontalo.

Mutta oonpa se mukavan keski-ikäinen nainen, joka eilenkin jutteli kauneushoitolan kasvohoidossa niitä näitä. Kuten sitä kuinka me emme ole niitä mätän suklaata nyyhkyleffan ääressä - naisia ollenskaan vaan osaavia ja ratkaisukeskeisiä (tykkään Super tummasta suklaasta tai sitten erityisen hyvistä konvehdeista, niitä ei voi mättää ;-)). Empaattisia olemme kyllä muttei hysteerisiä. Huumorintajuisia, muttei kaakattavia. Tietenkään. Kasvohoidon aikainen henkinen yhteys syntyi. Todettiin, että on tosi hyvä jos naisella on tiraus testosteronia ja taas miehellä pikkasen inhimillistävää estrogeeniä. Sillain tulee kelpo ihmisiä :)

Sanoin myös sen, mitä olen jo tovin tuuminut, elämä yli nelikymppisenä on parasta kuin ehkä koskaan. On uraa on kiirettä, muttei ole enää ihan pieniä lapsia. Haaveet alkavat toteutumaan, mutta niiden eteen pitää nähdä vaivaa ja tehdä töitä.
Joskus kun tuntuu, että töissä katkeaa suoni stressistä, tajuaa että se on ohimenevää, eikä loppujen lopuksi sen arvoista. Kosmetologini kertoi, että kuule odotas kun täytät 50, sitten vasta elämä onkin parasta! No siihen on kyl aika kauan vielä.... :)
Toisaalta tykkäsin mä olla nuorikin, mutten kaipaa sitä aikaa en yhtään. Aikansa kutakin.

Mut hei, oon mä sellainen nainen, että otan kohta lasin punaviiniä ja varmaan pikkasen silmät kostuu Vain elämää-sarjasta. Ei mut nyt saapui punaviinin kuljettaja. Hei vaan!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pariisisilmät

Nyt sulle tulee elegantit Pariisi-silmät, sanoi mieslääkäri mulle kun silmätulehdusreseptiä kirjoitti. Hän ymmärsi täydellisesti ahdistukseni, matka kolkuttaa ylihuomenna ovella ja mä sain karmean tulehduksen toiseen silmääni eilen. Miksi, miksi aina mulle tulee silmätulehdus? No, kolmas kerta koko elämän aikana ei ehkä ole aina. Mutta en tottamooses tahdo silmäni loistavan chanelin punaisena, vain huuleni. Elegantisti. Nyt on lyhyt tukka, punaisia punia ja muutama uusi matkavaatekappale hankittuna. Ja kohta on tämä pirun tulehduskin hoidossa, kun sain heti kunnon troppia tähän säälittävään silmääni. On enää kauhea ongelma, minkä takin otan reissuun, Pariisiin luvattu +16 - +21 astetta tälle viikolle. Jestas, sinnehän paistuu :)     au revoir!

unelmia

kuvat Vuoreksen asuntomessualueelta 2012 Miten asuntomessut liittyvät juoksemiseen? No ensituntumalta ei tietenkään mitenkään, mutta ne saadaan liittymään jos oikein yritetään. Tietenkin monen tunnin patikointi aurinkoisella messualueella vastaa ihan kelvollisesti kevyttä-keskiraskasta treeniä. Tosin mä vedin messut läpi juttuseurassa, läpsärit jalassa ja kamera kädessä. Lenkeillä ei oo mitään näistä. Ja messuilla pitää muistaa pysähtyä lettukahveille. Mitään sellaistakaan ei ole ollut treeneissä. Mutta silmät toimii ja havainnoi (aamulenkeillä joskus ei). Päässä liikkuu kaikenlaista, joskus myös asumiseen liittyviä haaveita, toteuttamiskelpoisia ideoita, jopa hienoja päätöksiä. Näillä messuilla näkyi hyvän näköisiä terasseja, ihania kasvihuonepergoloita, kivoja yksityiskohtia siellä täällä. Taas se iänikuinen omakotitaloasuja minussa virittäytyi. Bytheway, poikani on tehnyt jo oman tulkinnan epämääräisestä lupauksestani koskien lemmikkieläimiä: 'jos joskus asu

Välikirjoitus

Olen taas pohtinut, josko mun olisi aika lopettaa tämä bloggaus kokonaan. Elämä on täyteläinen muutenkin, niin täyteläinen etten kerkeä tänne kirjoittamaan tai jos on aikaa en juuri silloin halua kirjoittaa. Ehkä tämä blogi teki siis jo tehtävänsä (minulle). En kuitenkaan vielä poista koko blogia, koska voi olla että muutan mieltäni :) Sitten pikaiset kuulumiset: Töissä asiat hyvin. (Paremmin kuin koskaan tähän mennessä 15 vuoden aikana?) Mukava balanssin tunne.   Miehen ja perheen kanssa menee hyvin. Rakastan meidän isoa perhettä. Vanhin tulee täysi-ikäiseksi juuri kohta. Kyllä tässä on itsekin kasvanut lasten ohella :) Tontti odottaa rakentamista edelleen, en kuitenkaan jaksa tuskailla asiasta täällä. Vilja voi hyvin ja kasvaa. Lorupussit (kassit) viedään lomalla veks, jotta poikakissan elo olisi hänelle itselleen kivempaa. Mun kesälomaan on enää 7 työpäivää. En ole tänä(kään) vuonna loppuunkulunut, vaikka loma on aina kivaa ja tulee aina tarpeeseen. Joustavammat työajat (t