Siirry pääsisältöön

olisko mulla hipsteriparta jos oisin mies?

Tätä asiaa olen nauranut koko viikon. Siis hipsteripartoja, nythän niitä tulee vastaan jo täälläkin joka kulmassa. Mitä muhkeampi sitä enemmän naurattaa. Miksi? Tai miksi hihityttää nuori nainen, jolla on trendi-fifi kainalossa, huulet tumman punaisella punatut ja savuke sillain löysästi sormien välissä eli olemus vähintäänkin kohtalokas. 
Olen siis tullut riittävän keski-ikäiseksi, että huvitun moisista virityksistä.
Aloin oikein pohtimaan (pään tyhjennystä sekin, ajatella höttöä), että jos olisin juuri nyt 25-35, olisinko tollanen. Hipsteri tai tekokohtalokas?
Ei kyllä mä olisin se hippi-rokki-pimu niin kuin olin ja niin kuin pohjimmiltani olen. Se on mua ja kotoisaa. Vaikka olisin kuinka ladylike, se hapsottava (sanotaan rento) rokkimimmi puskee esiin jostain kulmasta. Pikkasen saa hapsottaa ja myös hymyilyttää. Rokkimimmi naurulla, ei angstilla.
Eli jos olisin mies mulla olisi ehdottomasti pulisongit (pienet) ja hieman, ihan vähän ylikasvanut sexy sänki. Juu ja vähän ylikasvanut kuontalo.

Mutta oonpa se mukavan keski-ikäinen nainen, joka eilenkin jutteli kauneushoitolan kasvohoidossa niitä näitä. Kuten sitä kuinka me emme ole niitä mätän suklaata nyyhkyleffan ääressä - naisia ollenskaan vaan osaavia ja ratkaisukeskeisiä (tykkään Super tummasta suklaasta tai sitten erityisen hyvistä konvehdeista, niitä ei voi mättää ;-)). Empaattisia olemme kyllä muttei hysteerisiä. Huumorintajuisia, muttei kaakattavia. Tietenkään. Kasvohoidon aikainen henkinen yhteys syntyi. Todettiin, että on tosi hyvä jos naisella on tiraus testosteronia ja taas miehellä pikkasen inhimillistävää estrogeeniä. Sillain tulee kelpo ihmisiä :)

Sanoin myös sen, mitä olen jo tovin tuuminut, elämä yli nelikymppisenä on parasta kuin ehkä koskaan. On uraa on kiirettä, muttei ole enää ihan pieniä lapsia. Haaveet alkavat toteutumaan, mutta niiden eteen pitää nähdä vaivaa ja tehdä töitä.
Joskus kun tuntuu, että töissä katkeaa suoni stressistä, tajuaa että se on ohimenevää, eikä loppujen lopuksi sen arvoista. Kosmetologini kertoi, että kuule odotas kun täytät 50, sitten vasta elämä onkin parasta! No siihen on kyl aika kauan vielä.... :)
Toisaalta tykkäsin mä olla nuorikin, mutten kaipaa sitä aikaa en yhtään. Aikansa kutakin.

Mut hei, oon mä sellainen nainen, että otan kohta lasin punaviiniä ja varmaan pikkasen silmät kostuu Vain elämää-sarjasta. Ei mut nyt saapui punaviinin kuljettaja. Hei vaan!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää