Tätä asiaa olen nauranut koko viikon. Siis hipsteripartoja, nythän niitä tulee vastaan jo täälläkin joka kulmassa. Mitä muhkeampi sitä enemmän naurattaa. Miksi? Tai miksi hihityttää nuori nainen, jolla on trendi-fifi kainalossa, huulet tumman punaisella punatut ja savuke sillain löysästi sormien välissä eli olemus vähintäänkin kohtalokas.
Olen siis tullut riittävän keski-ikäiseksi, että huvitun moisista virityksistä.
Aloin oikein pohtimaan (pään tyhjennystä sekin, ajatella höttöä), että jos olisin juuri nyt 25-35, olisinko tollanen. Hipsteri tai tekokohtalokas?
Ei kyllä mä olisin se hippi-rokki-pimu niin kuin olin ja niin kuin pohjimmiltani olen. Se on mua ja kotoisaa. Vaikka olisin kuinka ladylike, se hapsottava (sanotaan rento) rokkimimmi puskee esiin jostain kulmasta. Pikkasen saa hapsottaa ja myös hymyilyttää. Rokkimimmi naurulla, ei angstilla.
Eli jos olisin mies mulla olisi ehdottomasti pulisongit (pienet) ja hieman, ihan vähän ylikasvanut sexy sänki. Juu ja vähän ylikasvanut kuontalo.
Mutta oonpa se mukavan keski-ikäinen nainen, joka eilenkin jutteli kauneushoitolan kasvohoidossa niitä näitä. Kuten sitä kuinka me emme ole niitä mätän suklaata nyyhkyleffan ääressä - naisia ollenskaan vaan osaavia ja ratkaisukeskeisiä (tykkään Super tummasta suklaasta tai sitten erityisen hyvistä konvehdeista, niitä ei voi mättää ;-)). Empaattisia olemme kyllä muttei hysteerisiä. Huumorintajuisia, muttei kaakattavia. Tietenkään. Kasvohoidon aikainen henkinen yhteys syntyi. Todettiin, että on tosi hyvä jos naisella on tiraus testosteronia ja taas miehellä pikkasen inhimillistävää estrogeeniä. Sillain tulee kelpo ihmisiä :)
Sanoin myös sen, mitä olen jo tovin tuuminut, elämä yli nelikymppisenä on parasta kuin ehkä koskaan. On uraa on kiirettä, muttei ole enää ihan pieniä lapsia. Haaveet alkavat toteutumaan, mutta niiden eteen pitää nähdä vaivaa ja tehdä töitä.
Joskus kun tuntuu, että töissä katkeaa suoni stressistä, tajuaa että se on ohimenevää, eikä loppujen lopuksi sen arvoista. Kosmetologini kertoi, että kuule odotas kun täytät 50, sitten vasta elämä onkin parasta! No siihen on kyl aika kauan vielä.... :)
Toisaalta tykkäsin mä olla nuorikin, mutten kaipaa sitä aikaa en yhtään. Aikansa kutakin.
Mut hei, oon mä sellainen nainen, että otan kohta lasin punaviiniä ja varmaan pikkasen silmät kostuu Vain elämää-sarjasta. Ei mut nyt saapui punaviinin kuljettaja. Hei vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti