Siirry pääsisältöön

Tilastollista faktaa

Nyt innostuin!

Sen sijaan, että olisin tehnyt kotona töitä niinkuin piti, laskinkin juostuja vuosikilometrimääriäni, siis ne mitkä olen merkannut ylös (ja kaikenhan mä olen, paitsi sen vuoden 2009 saldon kun aloitin tämän lenkkeilyharrastuksen muka tostanoinvain, mutta tosissani. Harmi, etten niitä ole kirjannut, varmaan jokin turha alkuhäpeä :)).

Lapsi pieni on sairas ja puolitettiin hiukan kotoilua miehen kanssa tänään. Olin reilun puolikkaan päivän toimistolla ja kannoin tietty läppärin ja papereita himaan, ajatuksena tehdä ip hommia kun poika nukkuu tai katsoo Lego Ninjagoa ja kyhnää kyljessä.

Mutta asiaan, vähänkö innostavaa:
Vuonna 2010 - 255 km
Vuonna 2011 - 460 km
Vuonna 2012 - 558 km
ja tänä vuonna so far 115 km juostua matkaa takana. Lenkkiä ihanaa ja raikasta :)

Vuoteen 2011 osui pari pahaa takapakkia, olisiko siis mennyt enempikin/ saman verran kuin viime vuonna? Kilsat on hippasen alakanttiin, mutta suurusluokka onkin se pointti.

Tietysti juoksut ovat muuttuneet: alussa lyhyitä ja useammin. Nyt matkat ovat juoksutaipaleen alkuvaiheita pidempiä sekä vaihtelevampia. Jokaisesta vuodesta voi tiputtaa yhteensä ainakin kuukauden tai kaksi pois, jolloin en ole syystä tai toisesta juossut lainkaan. Kipeydet, vammat, reissut tms. Oijoi, tuosta tuli mieleen, mun pitää kasvattaa juoksukokemuksiani ulkomailla eli Roomassa voipi olla hohdokasta vetäistä aamulenkki toukokuussa. Have to do it!

Tuo hauska/tyly pikatilasto näyttää mun kehityksen ja toisaalta laiskuuden eli sen tason missä mennään. Ei siis mikään himojuoksija, mutta harrastelijamaisen kehityskelpoinen tällä verkkaisella tahdilla. Ja niin olen aiemminkin todennut, teen tätä koska hurahdin/rakastuin juoksemiseen. En siksi että minun olisi pakko. Joskus kyllä voisin olla tulostavoitteellisempi :)

Mutta jos nämä jutut sattuu näkemään, hän joka on päättänyt juuri aloittaa juoksemisen tai hän, joka alkaa juoksemaan säännöllisemmin, tavoitteena kympit ja puolikkaat. Hei, se on sinulle mahdollista!

Silti suosittelen suosittuja ja tavoitteellisia juoksukouluja, vaikka itse olenkin itseni tsempannut tähän tilanteeseen. Ja alusta lähtien lähtenyt harrastamaan juoksua osana arkielämääni. Saisin varmasti jonkin juoksukoulun/minulle laaditun proggiksen kautta itsestäni enempi irti. Mut ei nyt tänä vuonna, mun tavoitteet on tänä vuonna myös muissa asioissa, ehkä jopa ensisijaisestikin muissa jutskissa. Silti perusjuoksutavoitteena 4 puolimaratonia ja kaksi kymppiä (varttimaratonia) juoksutapahtumissa. Katotaan kuipkäyp.

Houkuttelua lenkkipoluille -> Persaus sohvalta veks ja Run babe run! Yes, you can!

Joo mä meen nyt sohvalle lukeen mun kipeelle lapsoselle :) ja huomenna taas lenquelle.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää