Siirry pääsisältöön

Become a runner

Vihdoin eilen lyhyt 6 km aamulenkki tunnustellen, kestääkö keuhkot? Koivet nyt kestää nykyään aikas paljon enemmänkin (ja vaikka olin kipeä-puolkipeä-jälkitautinen en kokonaan unohtanut joogaa enkä kyykkäyksiä). Melkein neljän viikon takkuaminen flunssan ja yskän kanssa on ohi. Sairastaminen on kyllä syvältä sieltä. hrrr....
 
Olinhan muistanut hehkuttaa, että aamulenkit on ihan parhaita? Meditatiivisia.
 
Mutta mennyt on mennyttä. Keuhkoissa ei rahise, eikä jatkuvasti tarvitse imeskellä suu kipeänä kurkkupastilleja, eikä nousta yöllä yskänlääkkeiden kanssa löträämään. Nyt voin taas julistaa (harrastelu)juoksun ilosanomaa, fiilistellä ja nautiskella, hikoilla ja huuhtoa stressiajatukset kauas pois.
 
Iltaa kohti, jolloin normilenkille 10-12 km. Jes! Life is beautiful!
 
kyllähän se näin on, kokeile vaikka!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

hei, päässä tapahtuu pohdintaa ilman juoksulenkkiäkin!

Mä en ole koskaan oikein ajatellut mitään Riikka Pulkkisesta, mutta nyt aikani kuluksi olen selaillut vanhoja lehtiä ennen kuin ne päätyvät keräykseen ja satuin lukemaan hänen ajatuksiaan vanhasta Gloriasta. Miten hirveän hyvin sanottu, ainakin tämä: Ironia on helppoa silloin kuin se tunnistetaan. Helposti se muuttuu sarkasmiksi, joka toimii suojakilpenä tilanteissa, joissa ihminen ei pysty asettamaan itseään alttiiksi. Ironia on minulle vaikeaa, sillä minulle on tärkeää olla paljaana ja läsnä. Juuri näin. Tarviiko mainita, että välillä ärsyynnyn sarkastisista ihmisistä. Ihan vain siksi, että se on mielestäni niin feikkiä. Ja siksi, koska olen itse siinä niin huono. Ja ehkä siksi, että vain harvat käyttävät näitä lempeästi, monesti takana on ilkeily. Toki itsekin ilkeilen, mutta vasta tuntien päästä kun tilanne on ohi (huono mikä huono). Pientä itseironiaa taas pitäisi jokaisen harjoittaa, mutta lempeydellä. Itsensä jatkuva suomiminen (edes ironiaksi peiteltynä) ei ole te...
1 kommentti
Lue lisää

Ihana Italia

fiilistelen jo tulevaa toukokuuta...          Taorminassa tyttären kanssa vuonna 2007.   
Lähetä kommentti
Lue lisää

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.
Lähetä kommentti
Lue lisää