Runningsup

Mun (sairaslomapvän) kotilounas on eilisiltaista texmex-salaattia. Tuo ihana mössö, jota aina välillä perheen toivomuksesta teen. Veljeni vaimolta saatu ohje ja muutamalle vieraallekin tarjoiltu hauska sössö. Johon voi tietenkin upottaa periaatteessa mitä vaan, mutta esimerkiksi näin:   Texmex-salaatti   Rapsakkaa salaattia Avokadoja Tomaatteja Sipulia Melonia (verkko/hunaja) Jauhelihaa (yhtälailla broileria) Taco-mausteseosta Cheddaria raastettuna Tomaattisalsaa Creme Fraiche (tai kermaviili) Nachoja   Revi salaatti kulhoon. Kuutio tomaatit, avocadot, sipulit, melonit. Lisää ne kulhoon ja sekoita. Mausta jauheliha taco-mausteella ruskistamisen yhteydessä. Sekoita creme fraicheen (tai kermaviiliin) maun mukaisesti tulista tomaattisalsaa. Laita jauhelihaa, juustoraastetta ja murennettuja nachoja kerroksittain salaatin päälle tarjoilukulhoon ja kaada päälimmäiseksi tomaattinen-kastike. Jääkaappiin maustumaan...

päivän oivallus työelämässä. Helpotti!   Teille iloksi tämä (en dissaa stay calm ihmisiä, olkaa vaan!) Mun tarttee olla action-tyyppi, sitä mä aidosti olen.   Puhutaan facebook-statuksien aiheuttamasta kateudesta. (Jota en ole, siis kateellinen, oikeasti. En osaa tai halua olla.) Harkitsen taas kerran facebookin järkevyyttä. Onko se aito some? Kateellinen ihminen tulee katelliseksi vaikka työpaikan kahvipöydässäkin. Äh, rasittavaa. Musta on hauskaa lukea ihmisten matkoista, elämästä, iloista ja suruista. Yleensä myös päivittelen statustani, enkä vain lue muiden juttuja. Ymmärrän todella ihmisiä, jotka haluavat vetäytyä fb:stä pois tai eivät ole koskaan sinne liittyneetkään. Ja nyt mä hehkutan matkojani! Tästä vuodesta taitaa tulla kaikkien aikojen reissuvuosi: Rooma, Lontoo, Pariisi, Palma. No okei noista vain Rooma on varma, Lontookin puoliksi :) Ja lopuksi kitisen: kurkkukipu palasi, pää tönkkö. Töitä puolikuntoisena, lenkille en kait sit voi mennä...

Terveisiä talviselta lenkkipolulta, joka oli eilen illalla 13 km:n pituinen. Lämpötila -5 astetta, loistava keli ja uudet maastolenkkarit, jotka ovat pito-ominaisuuksiltaan ihan superia. Mutta enpä taaskaan älynnyt ostotilanteessa, että olenkin 'pitkänmatkan' juoksija eli tarttis ne vaimenteet päkiöiden kohdalle (normilenkkareissani on). Päkiät ovat muussia 6-7 km jälkeen. Kokeilen nyt tän talven lopun noilla mennä vaikka tulisikin muussia. Juoksevathan jotkut ns. 'paljasjalkatossuillakin'. En voi olla niin 'rinsessajalkapohja' etten voisi käyttää noita muuten niin erinomaisia Niken maastolenkkareita! (mun jalka sopii kuin valettu Niken lenkkareihin). Kuitenkaan en voi rehennellä juoksuillani, koska siitä kun aloin taas toteuttamaan joka toinen - joka kolmas päivä juoksujani on nyt 12 päivää ja olen rampannut 5 lenkkiä ja matkaa kertynyt yhteensä 51 km. Se ei ole paljon, mutta se on tavoitteessa pysymistä. Still. Eilisellä ...

Laitoin teille pienen kyselyn :) Itse juoksen kesät talvet ja ainakaan vielä en ole sisäradoille päätynyt saati hiihtoon vaihtanut. (voisin harkita kyllä hiihtoakin taas pitkästä aikaa) Anyway, nyt mulla on menossa project:  lenkille joka toinen päivä tai vähintään joka kolmas. Syksy meni niin armottomassa haipakassa, etten saanut itsestäni kisojen jälkeen irti muuta kuin 1-2 lenkkiä/vko. (hyvin hyvin harvoin kolme). Mutta uusi vuosi, loman jälkeinen energia ja peräksiantamaton ote työntekoon. (mua ette kuule läkähdytä töihin!!! vaikka palkan maksattekin....vaimea kommentti anonyymisti täältä... :)). Nyt tää lähtis taas lenkille.

Loistavaa ja Juoksurikasta Uutta Vuotta!!! ps. kertaakaan en ole juossut vielä tänä vuonna, mutta tänään- hu napsahtaa lenkki! ----------------------- Nyt en malta olla puuttumatta tähän aina ja uudelleen kohtaamaani asiaan: normaalipainoisen/hoikan ihmisen ulkonäön arvosteluun. Pulleitahan ei saa arvostella (toisaalta ei tulisi mieleenikään :)). Kirjoitan tämän siis syvällä naurulla ja pienen pienellä tuohtumuksella. Ystäväni jos toinenkin (puhumattakaan tietyistä sukulaisista ja tuttavista) ovat todenneet, että älä vaan juokse liikaa tai urheile liikaa, ettei sinusta tule liian (?) laihaa ja kasvoista rupsahtanutta. Juupajuu. Ihminenkö määritellään hänen kasvojensa pulleudella/kapeudella? Höps. Ja toisekseen sitten vanhana!!! voikin vähän rupsahtaa, so what, kunhan on hoikka uuma ja hyvä olla kroppansa sisällä. Kroppa toimii eikä tarvitse maata sohvaperunana kuin halutessaan. Kauhistus olisi se, ettei pääse liikkumaan, liian paljon olen nähny...