Siirry pääsisältöön

positiivisesti romantikko

Lainaus päivän lehdestä, jossa lainataan Johnny Cashia (jota olen aina vähän ihaillut, ihailen viisautta). Johnnylta oli kysytty, mikä on hänen käsityksensä taivaasta. 'This morning, with her, having coffee'.
Hyvin sanottu, onhan aivan ihanaa juoda aamukahvia yhdessä rakkaan kanssa. Ollaan hiljaa ja välillä jotain lehden juttua kommentoidaan. Sivellään toista jalkoihin pöydän alla sillain kivasti. Mut on aina saanut pauloihin jalkapelillä. Olen myös ollut aina toivoton salaromantikko (tarkkanäköiset sen tietävät). 
En siis jaksa romanttisia leffoja (enää juuri lainkaan), en romskuja (niitä luin lapsena viimeksi), en vaaleanpunaista hössötystä, en 'romanttista' sisustusmakua (tähän iso virnistys).
Heikkouteni on romanttiset biisit, joissa mies (yleensä) aidosti, kauniisti ja kivasti rakastaa, ehkä vähän jopa jumaloi. Kuitenkin Adelemainen vanhaan roikkumaan jääminen saa mut kananlihalle (Hello.... really spooky). Onhan nekin vähän ärsyttäviä, sellaiset ruikutusbiisit, joissa valitetaan ettei tarpeeksi tajuttu arvostaa silloin kun piti (noo - toisaalta).
Koska olen sinisilmäinen romantikko, en voi uskoa että joku kirjoittaisi rakkausbiisin ellei hän sitä tarkoittaisi (tamppausbiisit on sitten erikseen, niitäkin tarvitaan :D)

Kävin muuten vähän juoksemassa tänään - hirveen hankalaa pitkästä aikaa. Mutta kävin. Viime viikolla oli älyttömästi (työperäistä)kävelyliikuntaa, mutta juokseminen on kuningaslaji. Aina voi kävellä, mutta juosta ei voi jos sitä ei tee kokoajan. Haluaisin palata takasin kuningaslajeihin. Ensi viikolla fillaroin taas pari työmatkaa. Se on kanssa aika kuningasta (tai mun tapauksessa kuningatarta) 25 km/suunta.
Ensi viikko myös aloittaa työmatkan kautta vihdoin mun kesäloman ja sen meidän kahden viikon Roadtripin. Siitä tulee aikamoinen reissu. Matkakokemuksia sittemmin.

Hehkeää kesän alkua, raikkaita juhannuskylpyjä lempeässä suvisäässä ja ennen kaikkea romantiikkaa toivottaen.

ps. hysteeriset lauantainaurut pojan kanssa Avaran luonnon lauseesta: 'Sienien tarkoitus oli tutkijoille arvoitus', jonka saimme useaan eri muotoon kuten: Tutkijoiden tarkoitus oli sienille arvoitus, Sienien kartoitus oli tutkijoiden tarkoitus, Tutkijoiden harhautus oli sienien tarkoitus, Sienien varrastus oli tutkijoiden harrastus...jne. (taannuin.... :D)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan. Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta? Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee. No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noi...

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut. Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin. Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei. Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä. Ei...