Siirry pääsisältöön

positiivisesti romantikko

Lainaus päivän lehdestä, jossa lainataan Johnny Cashia (jota olen aina vähän ihaillut, ihailen viisautta). Johnnylta oli kysytty, mikä on hänen käsityksensä taivaasta. 'This morning, with her, having coffee'.
Hyvin sanottu, onhan aivan ihanaa juoda aamukahvia yhdessä rakkaan kanssa. Ollaan hiljaa ja välillä jotain lehden juttua kommentoidaan. Sivellään toista jalkoihin pöydän alla sillain kivasti. Mut on aina saanut pauloihin jalkapelillä. Olen myös ollut aina toivoton salaromantikko (tarkkanäköiset sen tietävät). 
En siis jaksa romanttisia leffoja (enää juuri lainkaan), en romskuja (niitä luin lapsena viimeksi), en vaaleanpunaista hössötystä, en 'romanttista' sisustusmakua (tähän iso virnistys).
Heikkouteni on romanttiset biisit, joissa mies (yleensä) aidosti, kauniisti ja kivasti rakastaa, ehkä vähän jopa jumaloi. Kuitenkin Adelemainen vanhaan roikkumaan jääminen saa mut kananlihalle (Hello.... really spooky). Onhan nekin vähän ärsyttäviä, sellaiset ruikutusbiisit, joissa valitetaan ettei tarpeeksi tajuttu arvostaa silloin kun piti (noo - toisaalta).
Koska olen sinisilmäinen romantikko, en voi uskoa että joku kirjoittaisi rakkausbiisin ellei hän sitä tarkoittaisi (tamppausbiisit on sitten erikseen, niitäkin tarvitaan :D)

Kävin muuten vähän juoksemassa tänään - hirveen hankalaa pitkästä aikaa. Mutta kävin. Viime viikolla oli älyttömästi (työperäistä)kävelyliikuntaa, mutta juokseminen on kuningaslaji. Aina voi kävellä, mutta juosta ei voi jos sitä ei tee kokoajan. Haluaisin palata takasin kuningaslajeihin. Ensi viikolla fillaroin taas pari työmatkaa. Se on kanssa aika kuningasta (tai mun tapauksessa kuningatarta) 25 km/suunta.
Ensi viikko myös aloittaa työmatkan kautta vihdoin mun kesäloman ja sen meidän kahden viikon Roadtripin. Siitä tulee aikamoinen reissu. Matkakokemuksia sittemmin.

Hehkeää kesän alkua, raikkaita juhannuskylpyjä lempeässä suvisäässä ja ennen kaikkea romantiikkaa toivottaen.

ps. hysteeriset lauantainaurut pojan kanssa Avaran luonnon lauseesta: 'Sienien tarkoitus oli tutkijoille arvoitus', jonka saimme useaan eri muotoon kuten: Tutkijoiden tarkoitus oli sienille arvoitus, Sienien kartoitus oli tutkijoiden tarkoitus, Tutkijoiden harhautus oli sienien tarkoitus, Sienien varrastus oli tutkijoiden harrastus...jne. (taannuin.... :D)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

fyssarireissua ja buranaa

Joillekin tuli mieluinen jytky, mulle ei - tuli akuutti niska-hartiakipu. Oikeastaan koko oikeanpuoleinen osa selästä oli tulessa (lievä ilmaisu). Ja on pirun himputin kipeä vieläkin (7-vuotias lukee tässä vieressä mitä kirjoitan...). Toimistotyöperäiset vaivat alkavat ilmeisesti ilmaantua tässä vaiheessa ikää rytinällä vai mitä tämä on? Hartian seutu on varoitellut koko vuoden, pysynyt kurissa joogalla ja hieronnoilla, mutta viime viikon jooga laukaisi poltteen ja tuskan, jonka näemmä viimeistelin taloyhtiön talkoilla lauantaina lopullisesti. Niska-hartiat irtisanoutuivat yhteistyöstä ja matka fysioterapeutille (oli muuten elämäni eka (oma) fysioterapeuttikäynti)  ja muutaman päivän sairikselle kipulääkkeineen alkoi. Siis sairaslomalle sen takia, että tekee päätetyötä? Buranaa naamaan, jotta voi olla ja tämä sen takia, että tekee töitä? Iso kirosana. Monta isoa sellaista. En voi hyväksyä! En ole satuttanut itseäni vaa...

moodit

Mun pää on näemmä kehittynyt sillä tavoin, että jos maanantaimoodia ei koe maanantaina sen kokee perjantaina. Saanko kiitos (arki)viikon ilman mitään ihme angstipäiviä? En näemmä - taitaa kuulua mun repertuaariin. Jostain lehdestä luin, että monella (?) muullakin on moodit (engl.moods) pinnassa kerran arkiviikkoon ja silti on ihan hyvä ja tyydyttävä arki (voiko lehtiin luottaa?) Olen kuitenkin samaa mieltä, pidän elämästäni, vaikka haaveilenkin aina ajoittain kaikenlaisista hyppäämisistä tuntemattomaan (haaveita pitää olla, muutoin olen kuollut). Tänäänpä viimeksi töissä kun neuvoin erästä naista työjutuissa, hän kysyi miten olen päätynyt tuonne töihin ja varsinkin noihin tehtäviini, joita teen (suhteellisen monipuolinen, eikä lainkaan tylsä työ). Kerroin ja hän oli aidon kiinnostunut ja utelias. Mä vaan huokailin, että hän on kuitenkin arkeologi (mun lapsuuden toiveammatti). Hauskaa, koska taas tajusin kuinka ol...

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut. Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin. Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei. Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä. Ei...