Runningsup

Olen pitänyt sanani. Juhannuksen jalkapallon katsomisen (kyllä katson mielelläni kaikki matsit, jotka kerkeän. Mikä mulle on tullut? Jalkapallo on yhtäkkiä kiinnostavampaa kuin aiemmin), erittäin maltillisen viinin sipittämisen ja hyvien ruokien mutustamisen  (tottakai - kuka pöljä nyt pahaa söisi?) ohella olen tehnyt myös kouluhommia (yhteensä noin 5 viisi tuntia)  ja mikä parasta kävin myös juoksemassa! 11 viikon tauko murtumisen jälkeen ja taas voin juosta kuin ennenkin. Tosin eihän hapenottokyky ole kuin ennenkin, mutta mitäpä pienistä. Juoksemalla kohta on. Rauhallinen reilu viisi kilometriä, joka on mun mielestä säälittävän lyhyt matka, minulle ;-) Hyvin meni, juoksin muuten tontillekin, kuvaamaan ja tutkimaan kasveja. Meidän kasveja meidän omalla maalla. (hihkuu) Omasta maasta nousee vaikka mitä, varsinainen pöpelikkö. Katsotaan sitten aikanaan kun saadaan tontin rajat maastoon merkittynä, mitä voidaan säästää ja mi...

....noin olen aloittanut juhannuksen alla jo vuosia saman jaarituksen, sitten luettelen, joo...oon ollut juhannuksina mökeillä, kaupungeissa, saaressa, festareilla, kotona, on ollut vieraita ja olen/olemme olleet vierailuilla ja jatkan on joo hauskaakin toki ollut, mutta EN ole juhannusihminen. Parhaiten viihdyn juhannuksena ulkomailla. Juhannushäissä, sellaisissa en ole tainnut olla, ne voisi olla kivat. Vierastan suomalaista juhannuksen ylistämistä. Miksiköhän? No kesä alkaa heinäkuussa - olen sitä sorttia. En nauti jäätymisestä kylmässä kosteassa kesämökissä. En juhannuksen pakkodokaamisesta, enkä todellakaan viihdy samassa tilassa päiväkausia muiden kuin perheeni kanssa ja silloinkin pitää olla häppeninkiä välillä. :) Rakas ihana esikoiseni on syntynyt juhannuksen tienoilla, synnytyslaitokselta kotiuduin juuri jussiksi silloin 15 kesää sitten. Se muuten oli kuuma kesä! Ja kiva jännittävä juhannus. Tänä...

Viime poustauksen jälkeen olen harjoittanut edelleen pyöräilyä. Matkaa pidentäen puolella :) Hiivatti kun vielä uskaltaisi juosta. Viime postingin jälkeen olemme myös varmuudella tekemässä maakauppoja lähiaikana! Olenko ehkä maailmanhistorian innokkain tästä asiasta? Tiedetään, tiedetään - omakotitaloja raksataan kokoajan ja jotkut tekevät sitä jopa sarjana. Meille tämä on suurinta, ihaninta ja kivointa sitten ehkä jopa koskaan (tähän ei nyt lasketa itsestäänselvyyksiä kuten jälkikasvun saaminen etc. :) ). Tekee mieli huutaa suoraa huutoa ilosta! Tai oon jo huutanutkin. Aamuyöstä heräsin kipeyteen ja tulevaan kuumeeseen. Se sellainen kipeys, joka tulee kroppaan ja kaataa vaateriin. Nyt särkylääkkeillä ja parin alla olevan voimalla vääntäydyin koneelle. Huomenna aion olla taas iskussa. On paljon asioita, joissa pitää nyt olla iskuvalmiina ja terässä. Maakauppojen lisäksi työasiat vaativat nyt äärimmäistä hermolla oloa. Asiat etenee sielläkin. So happy! ...

Hoi, eilen fillarilenkki! Sain kuin sainkin ahterini irti työtuolista, sohvasta, kotiterassin penkistä, ihan mistä vaan ja sovitettua sen pyörän satulaan. Fillarointi sujuu, sitä siis. Mutta ihan pakko kohta sijoittaa kunnon pyörään. Eihän tällä kaunottarella oikeasti pitkiä lenkkejä oo kiva pyöräillä. Tätä samaa asiaa pohdin viime kesänäkin. :) Ehkä kohta sijoitan siis reissufillariin.   Saatan pian päästä taas juoksemaankin, pitää aloittaa hissutellen se homma.     Toukokuu siis loppui, meno ei. Mutta nyt ollaan elämässä suurien asioiden äärellä. Tontin osto on meinaan just eikä melkein hilkulla. Juuri tultiin tonttitapaamisesta, kintut pöpelikön naarmuttamana. Ötököiden puremina. Nyt ollaan suurten asioiden äärellä (toistoa). Hys ja hipihiljaa ja varovaisen hihkuvia. Kaunista viikonloppua.