Runningsup

Toukokuu on kyllä kiireistä aikaa tai sellaista, että moni asia loppuu ja vähintään yhtä monta laitetaan alulle. On harrastusten loppuesityksiä (tänä vuonna oli vain yksi se pimun hyvä näytelmä - nehän osaa jo!), ripari- ja kouluinfoja (jee kesällä saan järjestää rippijuhlat ja jee nuorinkin aloittaa koulun!), opiskelutöitä, kouluuntulo terveystarkastusta, eskarin vimosta keharia ja töissä kehitytään päivillä, kevätjuhlia, pieniä juhlia, synttäreitä, kutsuja kesäjuhliin, sirkusta (huomenna)  ja Robbie Williamsin keikkaa (sunnuntaina). Eikä siinä kaikki. Mutta siis hauskaa ja hyvällä fiiliksellä. Jalan murtaminen seurauksena, olen edes hiukan älynnyt olla stressaamatta 'turhista' ja hiljentänyt -  kävelytahtia. Heh-hee. Juu- ei tällä koivella vielä pitkääääään aikaaaaan tehdä mitääään. Kävellä voi ja ajaa autolla, ehkä sillä fillarillakin jo kohta. Sellainen asia tehtiin, että kävimme pankissa neuvottelemassa saisimmek...

Voihan, olen taas kotona. Tosin kuitenkin vasta toista päivää ja jep olen itse ihan terve. Jalkani mun (joko olette kyllästynyt mun oikeaan jalkaan, minä olen tai siis siitä jauhamiseen) paranee kohinalla. Wuhuu! Nuorimmainen lapsi on kipeä, mutta eiköhän huomenna jo vääntäydytä eskarille ja minä saan siellä todennäköisesti elämäni viimeisen eskari (=päiväkoti) äitienpäiväkahvituksen. Höh. Niin, lapset kasvaa. Totta puhuen olen ne äitienpäivä ja aikas monet isänpäiväkahvitkin (aikanaan tuurannut iskääkin) päiväkodeissa jo saanut - aika siirtyä elämässä eteenpäin :) Toisaalta jos vaan saan - voisin mennä joskus kun siskoni tai jopa oma esikoiseni aikanaan saapi lapsia, heitä joskus äitienpäiväkahveille tuuraamaan. Ilmoittaudun jo nyt! Niisk, mutta tämä tapahtuma on erityisen tärkeä. Kyllä. Lapsi on nyt sillä ovelalla tavalla sairaana, että itse tekisi mieli mennä töihin. Puolikuntoinen ns., mutta ei päiväkotikuntoinen. Olen puolipäivää hoitan...

Mitä tehdä toipuvalla jalalla Tukholmassa? No kävellä koipi kramppiin, istahtaa penkille, kahville, kuoharille, roikkua lopulta miehen käsipuolessa, koska ei vaan enää pysty kunnolla askeltamaan. Ei mitään mahdollisuuksia excursioihin, sen suurempiin shoppailuihin, oikeastaan mihinkään. Mutta erittäin tervetullutta vaihtelua pitkän sairiksen ja parin vaivalloisen viikon päälle. Risteilystäkin nautti eritavalla kuin yleensä: show:t katsottiin, syötiin, pelattiin, ostettiin lapselle kaikki mitä se halusi ;-) (oli vain nuorin matkassa) ja muutamat drinkitkin nautittiin. Ja vaivalloisuudesta: vaivalloista sanan varsinaisessa merkityksessä: töitä, kokouksia, koulua jee!!!! Mutta pirun hankalaa, vaikeeta, kivuliastakin, ilman kunnolla toimivaa koipea. Mutta sitten tuli vappu ja lääkäri sanoi: kepit tänne ja kävele! Tosin varoen vielä 2 viikkoa, sitten äärimmäisen varovasti kokeilemaan liikuntaa. (lenkkiä? pääsenkö sitten lenkille?) Fillar...