Runningsup

OUJEE! Nyt olen tyytyväinen: 21,1 km meni 6 minuuttia rivakammin kuin toukokuussa. Vielä on matkaa kahden tunnin alitukseen, mutta sitä kohti, sitä kohti :). 2:13 on kuitenkin hyvä aika tokalle puolimaratonille ikinä! Tällä kertaa juoksu meni sateessa, ei haitannut. Rapa roiskui ja vauhti pysyi minuutilleen tasaisena ekalla ja tokalla puoliskolla. Aika hyvin. Tuntui hyvältä ja juoksu kulki, olotilat eivät vaihdelleen tällä kertaa yhtään! 18 km huoltopisteen kohdalla (Keilaniemessä) pienet suolakurkun ja banaanin palaset olivat taivaallisia ja antoivat tarvittavaa lisäenergiaa viimeisille kolmelle kilometrille. Espoon rantareitistä ei ihan niin paljon voinut nauttia kuin ilman harmaata sadetta. Maaliin saapui läpimärkä, mutta tyytyväinen juoksija. Lippis on kyllä paras asuste sateessa :) Järjestelyille ainakin 9 pojoa, moitteettomat taas kerran, niinkuin olivat länkkärissäkin. Viikon kulttua sitten vartille Pirkkolaan, kolmatta kertaa. Nyt palautellaan muuta...

Tämän viikon aamulenkit ovat olleet hienoja, ei niinkään juoksemisen kannalta, joka kulkee ja kilometrit kertyvät, muttei säväytä erityisemmin juuri nyt... Mutta syysaamut ovat vaan niin hienoja, usvaa, kirpeyttä, orastavaa ruskaa. Ilmassa on hieman puiden solakkaa, niikuin pienimmäisemme taannoin totesi :) Ja Tadaa....tällä mennään huomenna:

En nyt viittis enää yhtään valittaa siitä kuinka mun työ vie leijonanosan energiasta ja kaikesta just nyt. Joo-joo, vie-vie...mitä sitten? Olen nyt alkanut juoksemaan jokatoinen päivä, ihastuttavaa. Olen löytänyt yhden uuden lenkkireitin, muikeeta. Juoksu on ollut täsmäase päänsisäiseen myllerrykseen, joka siis nyt johtuu massahyökkäyksestä mun aivoihini, joka taas juontaa juurensa työperäisiin asioihin, joista en nyt jaarittele yhtikäs sen enempää kuin: olen onnekas, mutta kaikella on puolensa. Työelämässäkin. Ihan tällaisessa käyttötarkoituksessa juokseminen ei ole minulla aiemmin ollut. Kun juoksee jaksaa paremmin, mutta että se selvittää sotkuisimmankin pään ja saa (työ)asiat (ainakin näennäiseen) järjestykseen. Hirveän käyttökelpoinen harrastus mulla, se täyttää vaativimmatkin odotukseni ja toiveeni aina uudelleen. Mulla on muuten 2.puolimaraton ikinä puolentoistaviikon kulttua. Näytti juoksunumerotkin olevan jaettu, kääks. ...

Täytyy tunnustaa, ihan järjettömästi TYÖ vie mun energiaa (ja aikaa) tällä hetkellä. Mutta, nautin kuitenkin melkein! joka hetkestä ja viimeistään kotona ja joka välissäkin pysähdyn ja rauhoitun??? Esimerkki viime viikolta: söin pikalounaan ratikkapysäkillä, kahvi ja patonki aikaa 9 min. Se oli jotenkin hauskaa ja hohdokasta ;-). (no hei kerran viikkoon noin voi tehdä!) Syksy on siis saanut musta otteen: palaverit, koulutukset, hässäkät, ohjeistukset, uudet ja vanhat asiat pyörii pää parassani, joka ihmeen hyvin jaksaa ja omaksuu. Kehitys on hyvästä. Juoksujani en ole unohtanut, juoksentelen noin 30 kilsaa viikossa = kolme lenkkiä (tai joskus kaksi, kilometrit kuitenkin samat). Elämäni toinen puolikas lähestyy, eikä pelota. Mutta saanko itsestäni irti parannusta edelliseen? Oikeastaan ihan sama, mä vaan tykkään juosta. En yhtään jaksa olla fitness-hullu ihminen nyt. Juoksen, koska se tuntuu hyvältä. Joogaan, koska se pitää mut vetreänä ja virkeänä. Ei m...