Runningsup

Syysloman pujahdus Stokikseen kuvien kautta:          Aina se reissaaminen on yhtä antoisaa, vapaa-ajan reissaaminen nyt ainakin. Parasta maailmassa. Kotiinkin oli kiva tulla ahtaiden hyttien jälkeen. Tukholman hotelli oli nappivalinta Kungsholmenissa, siisti, tilava huone neljän jengillemme, me, teini ja nuorin. Parasta oli kuulemma kylpyamme. Metrolla pääsee kaikkialle (minne nyt parissa päivässä kerkeää). Ja vähän taas mietin miksen ole ruotsalainen tai oikeastaan tukholmalainen. Tosin Ruotsin versio Vain elämää-sarjasta oli ihan surkea ;-) Ja tukholmalaiset tosiaan jaksavat olla kuin Ikean lihapullaravintolassa kaikkialla. Please, hiljaisuutta ja rauhaa, hetkeksi! Ja joo, mun kieli kääntyy aina englannille. Ihme homma, vaikka olen ahkerasti ruotsia päntännyt aikanaan. ....   Tämä on mun uudehko työnäkymä. Sama työ, mutta uudet näkymät ja ennen kaikkea uusi työkaveri, uusi nimeke ja uusi palkka. My O' My. Can't stop smiling! Kaiken sen pak

Tätä asiaa olen nauranut koko viikon. Siis hipsteripartoja, nythän niitä tulee vastaan jo täälläkin joka kulmassa. Mitä muhkeampi sitä enemmän naurattaa. Miksi? Tai miksi hihityttää nuori nainen, jolla on trendi-fifi kainalossa, huulet tumman punaisella punatut ja savuke sillain löysästi sormien välissä eli olemus vähintäänkin kohtalokas.  Olen siis tullut riittävän keski-ikäiseksi, että huvitun moisista virityksistä. Aloin oikein pohtimaan (pään tyhjennystä sekin, ajatella höttöä), että jos olisin juuri nyt 25-35, olisinko tollanen. Hipsteri tai tekokohtalokas? Ei kyllä mä olisin se hippi-rokki-pimu niin kuin olin ja niin kuin pohjimmiltani olen. Se on mua ja kotoisaa. Vaikka olisin kuinka ladylike, se hapsottava (sanotaan rento) rokkimimmi puskee esiin jostain kulmasta. Pikkasen saa hapsottaa ja myös hymyilyttää. Rokkimimmi naurulla, ei angstilla. Eli jos olisin mies mulla olisi ehdottomasti pulisongit (pienet) ja hieman, ihan vähän ylikasvanut sexy sänki. Juu ja vähän ylikasvanu