Runningsup

pelasti mun helmikuun. Really - olen todella venyttänyt päätäni tässä kuussa, etten vajoaisi synkkään mieleen.  Suurin syy tietysti mielen harmauteen oli noin kolmen viikon pakko tauko lenkeistä (polviventti ja flunssa) ja sehän saa mut lopulta tolaltani :). Siinä ei meinaa järkipuhe auttaa, eikä mikään kun lenkille olis päästävä. Nyt muutamia lenkkejä takana, mutta vasta eilinen tiukkaakin tiukempi jooga-sali-lihastreeni ihan issekseen kuntosalilla teki tehtävänsä. Nostaa punttia myös penkistä HUOM!, tekee joogaliikesarjoja, juoksee, hyppii, tasapainottelee, vatsalihaksia, selkälihaksia...you name it. Ihanaa! Ihan kuin olisi hävinnyt kaksi kiloa läskiä ja se ihme mielen harmaus ja eikun kaupoille. Alun perin lähdin ostamaan parit uudet rintsikat, lopputulos oli ne rintsikat, farkut ja jakku . Lisää hyviä asioita: kesäreissu varattu. Portugal. Reissunainen kun oon. Edelleen odottelen paria hyvää uutista tapahtuvaksi....

On niin monta asiaa mitä pitäisi jaksaa odottaa...ensi viikkoa ja seuraavaa, tuloksia, hyviä uutisia, kevättä.   Samaan aikaan melkein äärirajoille asti, töitä. Silti työ on nyt antoisampaa kuin koskaan ja se vain paranee, tiedän sen.   Lenkkejä, näemmä aina 11 km kerrallaan, juuri mitään ajattelematta. On vain musiikki ja juoksu. Ei highlightteja, paljas rentouttava suoritus. Hmmm...jossain vaiheessa juoksusta on siis tullut mulle rentoutuksen väline, muutenkin kuin pään tyhjennys mielessä. Meno on fyysisesti rentoa. (oho, tota voisi jo melkein hihkua)   Takkuista on kuitenkin ollut flunssan takia ja siksi en pidä tästä kuukaudesta. Yhtään. Tosin ensi viikolla kaikki saattaa jo olla toisin, fiilisihminen kun olen. Sitä odotellessa olen ihan tyytyväinen. Mutta ei kohokohtia missään? Kuinka hirveän tylsä ajatus. ( Tuli niin pateettinen valitus tohon loppuun, että väkisinkin naurattaa. 'N...