Siirry pääsisältöön

Retroelämää

Raksablogiin kuuluu oleellisesti edellisen ja nykyisen (väliaikaisen) asumismuodon vertailu, nyt jo kahden kuukauden kokemuksella. Tosin kokemusta eri asumismuodoista löytyy laajasti menneisyydestäni. Löytyy niin omakotitalo, kerrostalot eri sijainneissa, paritalo kuin tuo edellinen rivarikokemuskin (vertailuissa noin yleisestikin on suotavaa jos vertailukokemusta on useamman kokemuksen verran laajemman näkökulman vuoksi).

Kiinnostava elementti tässä asumiskokemuksessa on se, että se on RETROA. Asuin lapsuuden (ja niin asui mieskin) vastaavantyyppisessä 70-luvun kerrostalossa, enkä erityisemmin ole koskaan kaivannut niitä aikoja.
Rakastan juuri nyt tätä kerrostalossa asumista, mutta tiedän sen johtuvan niin tästä hauskasta retrofiiliksestä kuin siitäkin, että asiaa oli odotettu sen kaksi vuotta. Ei ole ollut eikä tullut minkäänlaista kaipuuta edelliseen asuntoon, jokainen kuukausi siellä myyntiinlaiton jälkeen oli liikaa. Niinhän se homma menee, kun asiat päättää niin olo 'vanhassa tilassa' ei enää maistu. Tämä koskee muitakin muutoksia elämässä.

Mutta nyt siis vertailuun:
(Huom! Huonot ja hyvät puolet eivät ole mustavalkoisia - tietenkään).
Huonoa: Ei omaa saunaa. Saunaan pääsee vain kerran viikossa omalla saunavuorollaan taloyhtiön saunaan. Armottomalle saunaihmiselle tämä on liian vähän. Enää en voi laittaa miehelle napsautatko päälle- viestejä kun lähden joogasta. (Olen kuullut, että jossain Suomessakin asuu ihmisiä, jotka käyttävät saunaa lähinnä vain varastonaan. Hulluutta!).
Toisaalta, on tosi hauskaa käydä saunavuorolla lauantaisaunassa, tepsutella pitkin kellarikäytäviä ja oikein MENNÄ saunaan. Varsinkin nuorimmaiselle asia on niin uutta, että hän fiilistelee joka kerta.
Tämä on myös silkkaa rahansäästöä: saunominen ei näy nykyisessä sähkölaskussa, enkä nyt sanoisi 9eur/kk saunavuoromaksun olevan kovinkaan hurja.

Huonoa: Ei omaa pihaa. No eipä paljon ollut edellisessäkään, mutta maantasossa eläminen on tavallaan fiksumpaa, kaikin puolin. Parveke on aika hömppä (ja hyödytön) juttu.
Toisaalta, asumme korkealla (3.kerros, korkealla korkealla mäen päällä) ja näkymät ovat aivan mahtavat. Mutta taas toisaalta, en pääse ulos niin kuin haluan. Tämän huomaa myös muissa perheenjäsenissä, ulos lähteminen on suoritus, ennen sitä vaan avasi oven ja meni (ja tuli). Olen ulkoilmaihmisiä ja myös pihaihmisiä eli en saa näppylöitä jos hiukan pihaa laitan. Kukkapurkit parvekeella, njaa, no ne eivät vaan aja samaa asiaa. Kissakaan ei pääse ulos juuri koskaan, eipä siis hyvä sekään.

Huonoa: Meluavat tai muutoin omituisesti käyttäytyvät naapurit ja huono ääneneristävyys kerroksien välillä. No tämä asia kuuluu kerrostaloasumiseen ja vanhahkoon k-talon ja se on otettava niinkuin se tulee. Naapureita kun ei voi valita. Toisaalta, suht jeeshän nuo nyt käyttäytyvät ja jos eivät niin valitetaan :D (sain jouluviestin edellisiltä naapureiltamme: Kiitos hyvästä naapuruudesta. <3)

Huonoa: Vuokrataloyhtiö. Se vaan näkyy aikalailla kaikessa, mm. yleisessä siisteydessä. Toisaalta huoltoyhtiö hilppasee heti hommiin jos vähänkin viitsii narista. Ja toisaalta kukaan ei jaksa valittaa niinkuin omistustaloyhtiön jotkut osakkeenomistajat. Asioiden tilan (joka on siis yleensä tosi hyvä) jatkuva soimaaminen, ruotiminen ja nuriseminen on suorastaan viihdettä joillekin. Mielestäni ihan hirveän rasittavaa (on liikaa kokemusta taloyhtiöiden hallituksista jne....jaiks). Vuokra-asuminen on kyllä jees (ei ehkä pidemmän päälle rahallisesti kovin fiksua, mikäli on vaihtoehtoja), mutta vuokrataloyhtiössä asuminen - nojaa. On silti erityisen hyvä katsoa asioita välillä toisestakin näkökulmasta ja muuttaa omaa mukavaa painopistettänsä ajoittain (kermaperseily on vanhanaikaista :D).

Hyvää: Asuminen yhdessä tasossa. Neliöt tuntuvat suuremmilta kuin ovatkaan ja siivoaminen on vaivatonta. Huonoa: Tilaa on sen 20 neliötä vähemmän, kyllä se arjessa tuntuu. Meitä on kuitenkin asujia 4-7 plus kissa.

Hyvää nykytilassa muutoin: 'Uusi' asunto ja sen sisustaminen (kaikki saatiin kuntoon kahdessa kuukaudessa, yksi kaappi pitää vielä hankkia, sitten se on siinä). Elämä tuolla on vaivatonta ja velatonta - vielä. Mä niin tykkään. Toisaalta jos olisi sellainen kerrostaloasunto, -yhtiö ja sijainti, jossa kaikki olisi kohdillaan, hintalappu hipuisi jo lähelle sitä minkä kustannamme omakotitalostamme. Lisäksi pitäisi hankkia kesämökki, sitten jo mentäisiin rutkasti yli tulevien kustannusten. Elämä on valintoja. Tämä omakotitalon rakennuttaminen pääkaupunkiseudulle on meidän rakas valinta. Huoh - olen liian paljon kuunnellut kyseenalaistamisia. Toisaalta myös tsemppauksia ja syvää ymmärtämistä niiltä, jolta ovat vastaavaa tehneet. Hassua - meillä on suvussa rakennettu aina, sen takia en näe tätä niin kovin erikoisena asiana. Vaikka projektista tulee varmasti raskas ja kallis niin siitä tulee myös rakas, tiedän sen. Tietenkin pidätän oikeuden ajoittaisiin valittamisen hetkiin :O

Kommentit