Siirry pääsisältöön

Heippa vaan sulle talvi?

Tämän talven tulen muistamaan paitsi pimeydestä ja jäätävän kylmästä tuulesta, retroilussa asumisesta ja uusiin kokemuksiin hyppäämisistä töissä, myös siitä - että jo tammikuun lopussa olen kohtalaisen poikki. Ehkä siis muutama talvilomapäivä on otettava ja varastettava ne kesältä.


Ehkä olen vain tulossa kipeäksi, silmät on kipeät ja rapean tuntuiset. Lapset ovat jo sairastaneet (tai para-aikaa sairastavat) tuota flunssa-aaltoa mikä nyt on meneillään. En muista koska olen viimeksi ollut itse kipeä.


Vakaa aikomus tipattomaan t:n kosahti, koska viime viikolla piti viinitellä niin töissä (toki työajan jälkeen) kuin kotonakin. Se ei onneksi haittaa mitään kunhan ei tule tavaksi (viikolla :D).
Suositus Kolmon3n ravinteliin Kalliossa. Oli kiva tunnelma tai johtuiko se vain mukavasta seurasta?


Uupuneena valitan liikaa väsymystä, tiskejä, pyykkejä, päänsärkyä, menkkakipuja...njäh. Aika beisikkiä, mutta ei kauhean kivan kuuloista omaankaan korvaan - valitus.


Silti valittaminen talvesta on mun lemppariaiheita ja vuosittain toistuvaa. Jos olisin kotona (tai etelässä) talvet, en ehkä nurisisi, mutta pimeässä aikaisin (ja myöhään) väsyneenä könyäminen ei ole innostavaa. Ei kannata ehdottaa kirkasvalolamppuja, niitä inhoan. Ne on mun ja parin työkaverin vakkarivalitusaihe, pimeässä liian kirkkaat valot. Sattuu rapeisiin silmiin.


Teetä ja kynttilänvaloa ja peitto korviin, ah - kaikki suomalaiset eivät todellakaan rakasta kaamosta (ja loskakaaosta).


Mutta, koska valittamalla ei pitkälle pötkitä, sitä on turha tässäkään nyt enempää tehdä. Tämän talven tulen jälkeenpäin oikeasti muistamaan siitä, että uskalsin ja sain (taas) kokeilla omia rajojani ja luotin osaamiseeni (ja muut luottivat, hain tukea siihen mielipiteeseen ainakin kymmeneltä :D). Olen kyllä kivassa työssä, jossa ei koe kahta samanlaista työpäivää, vaikka arjessa ajoittain väsyttääkin.


'Jos tietäisin, minne olen menossa, en olisi menossa minnekään'
'On hyvä välttää entisiä polkuja'.
(A.Ratia - Marimekon mainosvihkosta vohkitut lauseet sopivat elämään).


Lopetan valittamisen heti kun tulee kevät <3
Need some yellow light!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pariisisilmät

Nyt sulle tulee elegantit Pariisi-silmät, sanoi mieslääkäri mulle kun silmätulehdusreseptiä kirjoitti. Hän ymmärsi täydellisesti ahdistukseni, matka kolkuttaa ylihuomenna ovella ja mä sain karmean tulehduksen toiseen silmääni eilen. Miksi, miksi aina mulle tulee silmätulehdus? No, kolmas kerta koko elämän aikana ei ehkä ole aina. Mutta en tottamooses tahdo silmäni loistavan chanelin punaisena, vain huuleni. Elegantisti. Nyt on lyhyt tukka, punaisia punia ja muutama uusi matkavaatekappale hankittuna. Ja kohta on tämä pirun tulehduskin hoidossa, kun sain heti kunnon troppia tähän säälittävään silmääni. On enää kauhea ongelma, minkä takin otan reissuun, Pariisiin luvattu +16 - +21 astetta tälle viikolle. Jestas, sinnehän paistuu :)     au revoir!

unelmia

kuvat Vuoreksen asuntomessualueelta 2012 Miten asuntomessut liittyvät juoksemiseen? No ensituntumalta ei tietenkään mitenkään, mutta ne saadaan liittymään jos oikein yritetään. Tietenkin monen tunnin patikointi aurinkoisella messualueella vastaa ihan kelvollisesti kevyttä-keskiraskasta treeniä. Tosin mä vedin messut läpi juttuseurassa, läpsärit jalassa ja kamera kädessä. Lenkeillä ei oo mitään näistä. Ja messuilla pitää muistaa pysähtyä lettukahveille. Mitään sellaistakaan ei ole ollut treeneissä. Mutta silmät toimii ja havainnoi (aamulenkeillä joskus ei). Päässä liikkuu kaikenlaista, joskus myös asumiseen liittyviä haaveita, toteuttamiskelpoisia ideoita, jopa hienoja päätöksiä. Näillä messuilla näkyi hyvän näköisiä terasseja, ihania kasvihuonepergoloita, kivoja yksityiskohtia siellä täällä. Taas se iänikuinen omakotitaloasuja minussa virittäytyi. Bytheway, poikani on tehnyt jo oman tulkinnan epämääräisestä lupauksestani koskien lemmikkieläimiä: 'jos joskus asu

Tavoite

Ok. Eka blogikirjoitus ikinä. Olen selannut ja selannut juoksublogeja, lifestyle blogeja jne. Mitä juoksemiseen tulee, tähän asti löytämäni bloggarit ovat asiansa kanssa joko täysin vakavissaan ja oikeita urheilijoita. Tai sitten wannabee juoksijoita jonain päivänä/vuonna. That's fine. Minä olen ehkä jossain siinä välimaastossa, en urheilija enkä edes urheiluhullu. Tyyppi, joka rakastikin juoksemista, eikä edes sitä tiennyt, until......... :) Ja meitä on varmaan paljon ja en ehkä ole löytänyt teitä muita. Tähän huomautus, että joo harrastan muutakin aktiiviliikuntaa: astangaa aktiivisesti vuodesta 2003, hyvin harvakseltaan punttisalia, uimista, fillarointia jne. Mutta hyötyliikuntaa, sitä aina :). Jokatapauksessa, tuli tarve kirjoittaa jotain itsekin.... Tylsää taustaa: Aloitin juoksutaipaleeni 'oikeasti' kohta kolme vuotta sitten. (Mieheni innoittamana, mutta hänet hyvin nopeasti ohittaen juoksuinnossa,-kunnossa ja -määrässä :) ) Ensin juoksin 'piilossa'