Siirry pääsisältöön

huomionkipeä vai huomattavan kepeä

Olen muodin huipulla tietämättäni vaiko alitajuisesti?
Luin näin takakäteen, että leopardiprintti on taas kuuminta hottia. What is the news here?
Kissaprintti on joka toinen tai vähintään viides vuosi muodissa ja näinhän on ollut niin kauan kuin muistan (mulla on hyvä muisti, vielä).
Mä tykkään pikkuripauksesta kissakuoseja (terveisiä kissaihmisille). Ne on tosi chic - less is more tyyliin käytettynä.

Viime lauantain fine dining & few drinks and more- ulkoilulle kaivoin noin 4-5 vuotta sitten Tallinnan Zarasta ostamani pantterimekkosen kaapista ja pistin sen muina naisina päälleni pillifarkkujen kanssa (pillifarkut on niin laaast season kuin olla voi, mutta kivat jalassa).
En kuitenkaan saanut paheksuvia katseita (tai sitten en omaan tapaani huomannut niitä).
En myöskään tuntenut itseäni vähäisessäkään määrin puumaksi - olinhan liikenteessä minua vanhemman mieshenkilön kanssa.


Tämä viikko on ollut IHANA, koska kaikki ovat hiihtolomalla (IG:n ja FB:n mukaan joko Lapissa, Laivalla tai Kanarialla) ja töissä on siksi kiirettömän leppoisaa.
Mun perustyöarki koostuu pahimmillaan 4-5 palaverista/päivä, joiden väleissä pitäisi saada jotain oikeaakin aikaiseksi. Tästä syystä pidän etäpäivän/viikko. Toki joukossa on päiviä, jolloin on vain 1-2 palaveria. Kuitenkin kässäätte mistä puhun - tarvitaan aikaa työlle, ilman kiirettä. Rakastan tätä leppoisuutta ja olen hoitanut jotakuinkin puoli miljoona asiaa kuosiin tai eteenpäin.

Huomenna lomailen muun jengin mukana (perhe). Pitkä viikonloppu ei tule nyt tarpeeseen vaan kivana lisänä. En ole kuollut töistä.
Näin helppoa se olisi jos osaisi. Liiat palaverit hittoon ja työt sujuu. Mikä ihme siinä on, että nykyään pitää palaveerata jokaikisestä asiasta ja koko ajan? Eikö uskota, että asiat sujuvat hyvin ilman jatkuvaa kälättämistä niiden äärellä? (ehkä ne eivät sujuisi?)

Perheen nuorin on saanut pelata koko viikon (isosisko ruokkii ja 'valvoo') ja lapsi on ollut onnellinen vapaasta-ajasta. En koe pätkääkään huonoa vanhemmuutta aiheesta :d
Ihan hyvä, että koululainenkin sai vain olla. Voimme viedä pojan hiihtämään, uimaan ja vaikka museoonkin viikonloppuna. Jos keretään...huomenna syödään pullaa isovanhempien kanssa.

Hiihtolomareissu tehdään pääsisäisenä. Silloin mennään Laivalle! Ei risteilylle vaan vähän pidempi ja mutkikkaampi reissu. Tosin mä en dissaa yhtään risteilyjä, koska matkustaminen on se juttu siinäkin. Ja se mitä reissuillansa tekee :d

Talviloma tai ihan vaan viikonlopun vinkki: Taidehallin Grey Area- näyttely. Piipahdettiin pari viikkoa sitten.

 
IG:stä tuli mieleen aika pöyristyttävä väite, minkä yksi tuttava laukaisi taannoin kun olivat meillä syömässä ja juomassa. "Vain huomionkipeät ihmiset käyttävät IG:tä?"
Really?
Olen kumman koukuttunut nimenomaan Instagramiin ja huomannut, että sillä on useita eri käyttöjä - ainakin minulle. Olen myös hyvin kuvaformaatti-ihminen. Pidän kuvista (ja kuvaamisesta).  
 
Ehkä mua ärsytti tuossa kommentissa se suvaitsemattomuuden häive, joka sanojalla oli tai VAIN-sanan käyttö. Ihan hölmö kommentti jokatapauksessa, vai mitä olette mieltä? :d
 
hUOMIONKIPEÄÄ ja kEPEÄÄ viikonloppua kaikille toivottaen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

unelmia

kuvat Vuoreksen asuntomessualueelta 2012 Miten asuntomessut liittyvät juoksemiseen? No ensituntumalta ei tietenkään mitenkään, mutta ne saadaan liittymään jos oikein yritetään. Tietenkin monen tunnin patikointi aurinkoisella messualueella vastaa ihan kelvollisesti kevyttä-keskiraskasta treeniä. Tosin mä vedin messut läpi juttuseurassa, läpsärit jalassa ja kamera kädessä. Lenkeillä ei oo mitään näistä. Ja messuilla pitää muistaa pysähtyä lettukahveille. Mitään sellaistakaan ei ole ollut treeneissä. Mutta silmät toimii ja havainnoi (aamulenkeillä joskus ei). Päässä liikkuu kaikenlaista, joskus myös asumiseen liittyviä haaveita, toteuttamiskelpoisia ideoita, jopa hienoja päätöksiä. Näillä messuilla näkyi hyvän näköisiä terasseja, ihania kasvihuonepergoloita, kivoja yksityiskohtia siellä täällä. Taas se iänikuinen omakotitaloasuja minussa virittäytyi. Bytheway, poikani on tehnyt jo oman tulkinnan epämääräisestä lupauksestani koskien lemmikkieläimiä: 'jos joskus asu