Trailrunning, my darlings, sai mun pohkeet pitkästä aikaa (sitten vuosiin) tukkoon ja paukkumaan. On se sen verran raskasta puuhaa, tuo metsässä, kallioilla, poluilla, pöpeliköissä ryysäily. Ja aivan mahtavaa :) Turhat työperäiset patoutumatkin häipyi hus takaviistoon ja pää oli taas joustava metsähaipakan jälkeen. Koivet kyllä huusivat apua, jonka saivat eilisessä erittäin venyttävässä joogasessiossa.
Olenko ehtinyt yhtään täällä kehuskella, että mun pääseisonta on kehittynyt jopa huimasti? En varmaankaan ole kehdannut, mutta se on. 'Onpa kaunis täysin pysty ja kapea asento', sanoi opekin. Hallitusti ja hillitysti tulen alaskin. Silti on matkaa ja opittavaa siinäkin vielä - niin kuin joogassa aina on. Kropan loputonta haastamista. Superlaji, jossa ei ole koskaan valmis. Pidän siitä ideasta.
Noistakin syistä elämä ihan vaan hymyilee tänään.
Mukavahko poikkeustyöpäivä tänään ja aivan mun entisten kotikulmien liepeillä stadissa. Tuli ikävä sinne ja siihen osaan Helsinkiä (=Taka-Töölö). Rakastin asua siellä. Tosin tulen rakastamaan asumista siellä meidän ikiomassa omakotitalossakin sitten joskus (....siintää kaukana mutta siintää kuitenkin). Ja joo, eipä tämä nykyinenkään ole hassumpi ollut. En nurise en, tykkään puol landestakin.
Pääsiäinen oli ja meni, puuhattiin joka päivä jotain pientä kivaa ja loput ajat vaan lähinnä rentosin. Syötiin karitsaa jne. En ruvennut sen enempää SikkeSumaroimaan tai NigellaLawsoilemaan, joista jälkimmäistä suuresti fanitan. Ihan basic-pöperöitä vaan. Kuten valkosipuliperunoita uunista: viipaloi perunat ohuiksi viipaleiksi, lisää valkosipulia runsaasti viipaleina, raasta joukkoon sitruunan kuorta ja viljele useilla voinokareilla, uuniin 200astetta noin 40 min.) sen kanssa esim. karitsanfileitä pannulta ja höyrytettyä parsaa (arkilauantaina käy parsakaali).
Huomiseksi on luvattu +15 ja täyttä aurinkoa. Se tarkoittaa suomeksi grilli- ja proseccokauden avausta. Skool. Huom! Menen myös metsälenkille.
Olenko ehtinyt yhtään täällä kehuskella, että mun pääseisonta on kehittynyt jopa huimasti? En varmaankaan ole kehdannut, mutta se on. 'Onpa kaunis täysin pysty ja kapea asento', sanoi opekin. Hallitusti ja hillitysti tulen alaskin. Silti on matkaa ja opittavaa siinäkin vielä - niin kuin joogassa aina on. Kropan loputonta haastamista. Superlaji, jossa ei ole koskaan valmis. Pidän siitä ideasta.
Noistakin syistä elämä ihan vaan hymyilee tänään.
Mukavahko poikkeustyöpäivä tänään ja aivan mun entisten kotikulmien liepeillä stadissa. Tuli ikävä sinne ja siihen osaan Helsinkiä (=Taka-Töölö). Rakastin asua siellä. Tosin tulen rakastamaan asumista siellä meidän ikiomassa omakotitalossakin sitten joskus (....siintää kaukana mutta siintää kuitenkin). Ja joo, eipä tämä nykyinenkään ole hassumpi ollut. En nurise en, tykkään puol landestakin.
Pääsiäinen oli ja meni, puuhattiin joka päivä jotain pientä kivaa ja loput ajat vaan lähinnä rentosin. Syötiin karitsaa jne. En ruvennut sen enempää SikkeSumaroimaan tai NigellaLawsoilemaan, joista jälkimmäistä suuresti fanitan. Ihan basic-pöperöitä vaan. Kuten valkosipuliperunoita uunista: viipaloi perunat ohuiksi viipaleiksi, lisää valkosipulia runsaasti viipaleina, raasta joukkoon sitruunan kuorta ja viljele useilla voinokareilla, uuniin 200astetta noin 40 min.) sen kanssa esim. karitsanfileitä pannulta ja höyrytettyä parsaa (arkilauantaina käy parsakaali).
Huomiseksi on luvattu +15 ja täyttä aurinkoa. Se tarkoittaa suomeksi grilli- ja proseccokauden avausta. Skool. Huom! Menen myös metsälenkille.
Kommentit
Lähetä kommentti